Kynsihörhöilyhäirikkö

Periaatteessahan tämäkin kuuluu asiaan, syypä siihen miksi kynsille ei kertakaikkiaan jää aikaa! Vai voisitteko muka itse vastusta irrottautumista lakkapullosta jos tälläinen tulee lelu suussa pyytämään leikkikaveria? Tälläkin hetkellä mulla on ollut muutaman päivän _erittäin_ repaleinen pinkki lakka kynsillä (aka ainut lakka jonka jätin Kuopioon..) Kutakuinkin kaikissa kynsissä on lakassa halkeamia ja lohkeamia, oikean käden keskisormessakin on enään puolet jäljellä! Mitä täälä tapahtuu...

Tämä pikkukettuherra on siis Black Caesar's Zephyr, tunnetaan myös nimellä Nitro. Nitro on ihan pian 11 viikkoinen mittelspitz, jotkut voinevat tuntea myös saksanpystykorvana. Kettuherra on oikein mainio pentutapaus, odotin niin paljon pahempaa! Pissat tehdään jo nyt pääasiallisesti pihalle tai parvekkeelle, parveke on tosin vain hätätapauksia ja yötä varten. Näin nyt kun pissakakkajuttuihin päästiin, niin isompaa tavaraa ei kertaakaan ole tullut sisätiloihin, ei _kertaakaan_!

Ihmepentu siinäkin mielessä, että tuolin jalat ym. kalusteet on saanut olla rauhassa toistaiseksi, hieman piti pöydän jalkaa maistaa, mutta siinäpä se. Kengät on kivoja, mutta niitäkään ei herruli onneksi järsi, kuljettelee vain edes takaisin. Kuten myös petiänsä, sisustusintoinen koira sanoisin! Mattojen paikastakin oltiin vähän erimieltä, mutta sekin asia korjaantui kun matot teipattiin lattiaan kiinni, hahha olimpas nälli tenava! Purukalustoa käytetään siis 95% ihan vain kiltisti luiden syömiseen. Ainakin jos niitä tarjolla, jos ei ole niin sormet saa varoa...

Yksin olemisestakaan pikkupoju ei piittaa, kunhan mamma tulee pian takaisin, että pääsee pisulle. Haukkumisen kanssa olin varautunut ankaraan koulutukseen ja räköttämisen kitkemiseen, pystykorvathan ovat tunnetusti haukkuherkkiä eikä kerrostalossa jatkuva huutaminen ole oikein hyvä juttu. Mutta mitäpä vielä, tämähän on hiljainen kuin mikä! Ovikello soi -> korvat hörölle mutta suusta ei pääse mitään, ihmisiä/koiria menee ohi -> istutaan kiltisti vieressä ja tuijotetaan josko joku innostuisi rapsuttamaan, naapurissa kolistellaan -> ei mitään reaktiota. Tää menee nyt aivan liian helpolla! Ihan mykkä Nitro ei kuitenkaan ole, oon kuullut sen pari kertaa haukahtavan! Yleensä se on sellaista enemmän kissan maukumiselta kuulostavaa, mutta kyllä se ison koiran haukkujakin päästä. Nämä harvat haukkukohtaukset tulevat, jos turhan iso koira lähestyy (tässä tapauksessa naapurin kultainennoutaja). Pienemmille koirille tai kaukaa kulkeville koirille ei jakseta kuluttaa kurkunpäätä.

Kaikenlisäksi tää on äärimmäisen sosiaalinen tapaus. Ihmisiä ei pelätä, mutta ei niitten työ ihan suin päin rynnättäkkää. Sellaiset ala-asteikäiset, erityisesti tyttölapset, ovat poikkeus. Niiden työ syöksytään vaikka mikä olisi, ja ne yleensä sitten rapsutteleekin hetken. Eilen Nitrolla kävi myös muutama koissukaveri, Uuno, mopsi ja Konsta, villakoira. Konstaa piti hetken katsella, että mikäs innostunut kummajainen se tuossa on, mutta pian sitä jo juostiin rinkiä ja painittiin. Ja sitten kun Nitrolle riitti, niin juostiin pyörätelineen alle piiloon koska Konsta ei sinne päässyt. Uunon kanssa meni aluksi hyvin, ja sisätiloihinkin siirryttäessä oltiin ihan siististi. Uuno vain ei hirveästi tykännyt olla juoksuleikeissä mukana, niin Nitro sitten yritti väkipakolla sitä saada liikkelle, ei onnistunut. Sitten siinä kävi niin, että Uuno rupesi pelkäämään pikkukettua. :D

No tästähän tuli juttua! Aattelin vain pikaisesti tulla kertomaan tästä luonani majailevasta ihmetyksestä... :D